Finform – 10 vuotta

Kymmenen vuotta sitten oli ajatus. Nyt on kokonainen tarina.

Vuonna 2013, nuorimman lapseni syntymän jälkeen, aloin ensimmäistä kertaa pohtia vakavissani, että ehkä nyt olisi oikea aika tehdä todeksi jotain, mitä olin pitkään mielessäni ajatellut.

Oma kauppa ja yrittäjyys olivat olleet tavoitteena jo kauan. Puhelimen muistiinpanoihin oli kertynyt asioita, ideoita ja nimiä. Sitten tuli Excel, liiketoimintasuunnitelma, budjetit, yhteydenotot valmistajiin ja brändeihin, matkat Ruotsiin ja messuille sekä vähitellen kokonainen kansio brändeistä, joista olin kiinnostunut. Instagram oli tuolloin vielä melko uusi ja avasi aivan uudenlaisen ikkunan inspiraatioon. Kävelin Porvoossa nuorimman lapseni kanssa tämän nukkuessa vaunuissa ja katselin liiketiloja. Mietin, missä Finform voisi joskus olla.

En vielä tiennyt tarkalleen, millainen siitä tulisi. Tiesin vain, miltä halusin sen tuntuvan.

Ensimmäinen ovi

Finform avasi ovensa syyskuussa 2016 Lundinkadulla Porvoossa. Kesä kului remontin keskellä. Vastaanotin tavaroita ja toimituksia. Tunnelma oli vähän epätodellinen: Suunnitelmasta oli oikeasti tulossa kauppa. Olin pitkään tehnyt listoja ja suunnitelmia. Nyt ympärillä oli tuotteita, kalusteita ja tyhjä liiketila, josta piti tehdä Finform.

Monet ensimmäisistä brändeistä ovat edelleen mukana matkassa. Fine Little Day, Lakrids By Bülow, Hübsch, Pappelina, The Poster Club Collection, Monika Petersen, Pernille Corydon ja Kähler Design olivat osa Finformia jo alussa. Alusta lähtien halusin löytää asioita, joita ei tule vastaan kaikkialla. Kauniita, laadukkaita ja harkittuja tuotteita. Skandinaavista muotoilua, mutta ennen kaikkea sellaista, joka miellyttää silmää ja kestää aikaa.

Julisteet olivat Finformin selkäranka alusta lähtien ja ovat sitä edelleen. Olin huomannut, että julisteet olivat palaamassa koteihin, mutta samalla niiden laadussa ja kehyksissä oli valtavia eroja. Halusin tehdä asiasta asiakkaalle helpon: laadukkaan taidevedoksen ja oikean kokoisen kehyksen, jonka voisi ostaa saman tien mukaan.

Ajatus on kulkenut mukana myöhemminkin. En halua tarjota kaikkea mahdollista. Haluan nähdä valtavan tarjonnan keskeltä olennaisen ja tehdä siitä asiakkaalle hyvän valinnan.

Matkan varrella

Vuonna 2018 päätin avata toisen Finformin Kotkaan. Se oli minulle erityisen merkityksellistä, sillä Kotka on lapsuuden kotikaupunkini. Kahden vuoden aikana ehdimme tehdä paljon. Sain ympärilleni lisää ihania asiakkaita ja työntekijöitä, ja järjestimme monia pop up -tapahtumia. Lopulta liike ei kuitenkaan ollut riittävän kannattava ja rakennukseen oli tulossa suuri remontti. Päätös lopettaa oli haikea, mutta jälkikäteen ajatellen ajoitus oli ehkä onni onnettomuudessa. Suljimme Kotkan liikkeen juuri ennen koronapandemiaa.

Vuonna 2019 Finform muutti Porvoossa nykyiseen Jokikadun liiketilaan. Jokikadun tilasta olin haaveillut pidempään. Olin ajatellut, että Finform sopisi tuohon taloon täydellisesti. Yhtäkkiä toiveista tuli totta ja liiketila vapautui. Finform pääsi muuttamaan vanhaan kauppiastaloon!
Seitsemän vuotta myöhemmin saan edelleen tulla samaan paikkaan töihin.

Kauppiastaloa on vuosien aikana kunnostettu upeasti, ja ympärillä on hienoja kauppoja, palveluita ja ravintoloita.

Vanha Porvoo ja yrittäjät

Olen saanut olla mukana Vanhan Porvoon kauppiasyhdistyksen hallituksessa ja tehdä työtä elävän vanhan kaupungin puolesta.

Meistä moni on rohkea ja ahkera yksinyrittäjä. Kun tuntee itse yrittäjän arjen, osaa arvostaa myös toisen tekemää työtä. Yhdessä olemme se joukko, joka pitää osaltaan vanhaa kaupunkia elävänä. Avaamme ovet tutuille asiakkaille ja vierailijoille, kohtaamme, palvelemme ja rakennamme kaupunkia päivä päivältä. Se on jotain, mistä olen ylpeä.

Jokikadulla olen oppinut myös katsomaan vuodenaikojen vaihtumista aivan uudella tavalla. Talvella hiihtäjät ja luistelijat kulkevat jäätyneen joen poikki. Keväällä huomaan välillä jännittäväni, kun turistiryhmä pysähtyy ottamaan kuvia jäällä. Sitten veneet palaavat ja joki alkaa taas elää.

Kauppa muuttuu, mutta ajatus pysyy

Jokikadulle muuton myötä Finformiin tuli mukaan myös vaatetus. Asiakkaat olivat sitä toivoneet, ja skandinaaviset tanskalaiset ja ruotsalaiset vaatebrändit täydensivätkin kokonaisuutta.

Muoti on tuonut työhön uuden maailman. Sen vauhti on välillä lähes hengästyttävä, etenkin Porvoon rauhalliseen rytmiin verrattuna. Jokaiseen kauteen tulee valtavasti uutta, ja minun tehtäväni on poimia siitä se, minkä uskon olevan juuri Finformin asiakkaille parasta. Kymmenessä vuodessa olen oppinut luottamaan omaan silmääni enemmän.

Silti teen edelleen puhelimelleni muistiinpanoja asioista, jotka innostavat minua tai joita pidän kauniina. Se ei ole muuttunut. Haluan edelleen löytää uutta. Ihastua. Tutkia. Oppia. Tehdä ideasta jotain konkreettista.

Keväällä 2020 maailma pysähtyi

Kolme lastani siirtyi etäkouluun ja samaan aikaan minun piti yrittää miettiä, miten yritys pysyy hengissä. Aukioloaikoja rajoitettiin. Myymälän oveen tuli pieni kioskityylinen palvelupiste. Vein tuotteita asiakkaille kotiin. Tilauksia tuli verkkokaupasta ja ennakkotilaukset piti saada toimitettua.

Kulut eivät pysähtyneet, vaikka maailma ympärillä pysähtyi. Oli pelkoa ja epävarmuutta.

Mutta oli onneksi myös asiakkaita. Ihmisiä, jotka tilasivat tuotteita, ajoivat hakemaan niitä ovelta tai muuten tekivät pienen ylimääräisen vaivan, jotta voisivat tukea tuttua kauppaa. Sitä en unohda.

Pandemian jälkeen aloin kehittää verkkokauppaa toimivammaksi. Olin aluksi ajatellut hieman yksioikoisesti, että verkkokauppa toisi automaattisesti lisää myyntiä. Verkossa kilpailu on kuitenkin aivan oma maailmansa. Nykyään verkkokauppa on vain pieni osa Finformia. Mutta on mukavaa, että myös siellä on omat vakioasiakkaansa.

Kaikkein tärkeintä ovat ihmiset

Kun mietin näitä kymmentä vuotta, tuotteiden, brändien, myymälöiden ja kaikkien vaiheiden yli nousee lopulta yksi asia.

Ihmiset.

Asiakkaat, jotka palaavat.

Ihmiset, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia. Joskus puhutaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, joskus siitä, mitkä korvakorut sopisivat juhla-asuun tai mitä ystävälle voisi antaa lahjaksi.

Joskus Finformiin tullaan tapaamaan tuttua, jota ei ole nähty pitkään aikaan. Joskus katsomaan kauniita asioita. Ostamaan syntymäpäiväkorttia. Tuomaan ystävä ensimmäistä kertaa paikalle. Ja joskus vain piipahtamaan ja juttelemaan.

Minulle on tärkeää, että Finformiin voi tulla ilman ajatusta siitä, että pitäisi ostaa jotain. Se on ehkä yksi niistä asioista, joista olen kaikkein onnellisin. Kun kaupan ovesta tulee sisään tuttu asiakas, joka on käynyt ensimmäisen kerran ehkä kymmenen vuotta sitten, tuntuu että tässä työssä on syntynyt jotain paljon suurempaa kuin vain kauppa.

Kun Finform avattiin, moni äiti tuli pienen tytön tai pojan kanssa. Nyt nämä samat lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja tulevat itse asiakkaiksi. On erityisen hienoa seurata, miten ihmiset kasvavat. Finformia ei ole tehty yksin. Kymmenen vuoden aikana ympärilläni on ollut paljon ihmisiä.

Kiitos Eija, Leni, Katri, Emilia, Jenny, Mikaela ja Linda.

Jokainen teistä on ollut tärkeä osa Finformin tarinaa. Teitä kaikkia on yhdistänyt intohimo kauniisiin asioihin, moderniin sisustamiseen ja ennen kaikkea ystävällisyys. Jokainen on tuonut oman persoonansa ja panoksensa Finformiin.

Erityinen kiitos kuuluu Sannalle, jonka ottamissa kuvissa Finform näkyy vuodesta toiseen. Mutta Sanna on paljon muutakin kuin kuvien takana. Hänen kanssaan voi pallotella ajatuksia, suunnitella, rakentaa, roudata ja toteuttaa.

Kaikkea sitä, mikä kuuluu yrittäjyyteen, mutta mikä ei aina näy asiakkaille asti. Kun työskentelee yksinyrittäjänä, työkaverit löytyvät usein kollegoista ja yhteistyökumppaneista. Olen saanut ympärilleni paljon ihmisiä, joiden kanssa tätä on ollut hyvä tehdä.

Ja sitten on puolisoni ja lapseni. He ovat kasvaneet Finformin mukana.

Koti on ollut vain muutaman korttelin päässä ja myymälän takahuoneessa on tehty läksyjä. Joskus on tarvittu apua muuttohommiin, tavaroita kantamaan tai rakentamaan. Kesän kiireisimpinä päivinä joku on saattanut tulla tuomaan lounasta. Pieniä asioita ehkä. Mutta yrittäjän elämässä juuri ne ovat suuria.

Toivon, että lapset ovat samalla nähneet jotain tärkeää: että omia suunnitelmia voi toteuttaa, työtä voi tehdä omalla tavallaan ja haasteidenkin läpi voi mennä eteenpäin.

Kymmenen vuotta

Yrittäjyys on sitovaa työtä. Kymmenen vuoden aikana ei ole oikeastaan ollut sellaista hetkeä, jolloin olisi voinut sanoa olevansa täysin lomalla. Ja rehellisesti sanottuna kaikki vuodet eivät ole olleet helppoja. Tähän matkaan on mahtunut pandemiaa, talouden heilahteluja, lasten kasvamista, iloa, surua ja jatkuvaa uuden suunnittelua.

Silti päällimmäinen tunne on kiitollisuus.

Saan tehdä työtä paikassa, josta pidän. Saan työskennellä tuotteiden kanssa, joihin uskon, ja ennen kaikkea tavata ihmisiä, jotka palaavat vuodesta toiseen.

Kun aloin suunnitella Finformia, kirjoitin puhelimeen ideoita ja ajatuksia siitä, millaisen kaupan haluaisin joskus perustaa. Teen sitä edelleen. Kirjaan ylös asioita, jotka innostavat, näyttävät hyvältä tai tuntuvat kiinnostavilta. Uteliaisuus ei ole kadonnut mihinkään.

Mutta jos jotakin olen tämän matkan aikana oppinut, niin sen, että välillä pitää myös pysähtyä. Pitää vapaata. Antaa ajatusten levätä.

Ja jatkaa sitten taas.

Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet osa tätä matkaa. Lopulta Finformin kymmenen vuotta eivät kerro vain kaupasta, tuotteista tai yrittäjyydestä.

Ne kertovat ihmisistä.

Niistä, jotka ovat käyneet kerran.

Niistä, jotka palaavat vuodesta toiseen.

Niistä, jotka jäävät juttelemaan hetkeksi ovelle.

Ja niistä, jotka ovat olleet mukana alusta asti.

Kiitos, että olette tehneet Finformista Finformin.

Jutta